Hemingwayn haamu

Matkalla kävin ostamassa Hovikulmasta savusilakoita ja neljä olutta. Aura merkkisiä kaikki, sillä en halunnut pilata silakoiden ja aura oluen hyvää suhdetta millään muulla merkillä. Aamupaivän oli paistanut aurinko, kadut olivat kuumia ja suorastaan johdattivat minut vanhalle leirintäalueelle.
Kadun reunassa vanhan muuntajakopin vieressä seisoi epämääräisen näköinen hyypiö, joka kertoi leirintäalueelle menneen äsken kaksi hienoa miestä, joista toinen oli ratsain liikenteessä. Olivat esittäytyneet Mika Waltariksi ja ratsastava mies John Wayneksi. Totesin hänelle , että niinpä tietysti.
Jatkoin matkaani tutuille kallioille, avasin kävellessäni ensimmäisen oluen ja kuraisin sen huiviin alle aikayksikön. Totesin mielessäni, että minulla on täytynyt olla jano koska tölkki oli tyhjä.

Pilvet tulivat lujaa vauhtia Kaupinsaaren takaa ja aavistin,että kohta nousee myrsky. Yksinäinen koira polskutteli Mallatsaaren rannassa. Istuin tutulle paikalle, tuolle paikalle, jossa 1976 kesänä istuin useammankin kerran. laitoin tabletista Eaglesia soimaan, avasin paperikääreen ja otin silakan. Olutta ja silakoita nautin , kuuntelin "One of these nights" biisiä,
Meinasi silmät käydä hikoilee, muistojen tulviessa mieleeni. Jostain kuului kavioiden kopse vaikka ketään ei näkynyt. Olisiko John Wayne sittenkin ratsastanut takaisin elävien kirjoihin ja jatkaisi taivaltaan Kyrönniemen metsissä yhdessä Waltarin kanssa, jolla olisi "kiinalainen kissa" mukanaan?
Viimeisen savusilakan annoin kahdelle lokille, jotka ottavat minut kaverikseen facebookissa, mutta ainoastaan savusilakan tähden.
Sade iski yhtä nopesti kuin kavioiden kopse hävisi tuuleen. Siirryin puiden suojaan. Yksinäinen koirakin oli lähtenyt sadetta pakoon. Annoin mielessäni koiralle nimen Jim. Ajatus syntyi siitä, että oli päivälleen 45 vuotta Jim Morrisonin kuolemasta.  Laitoin Light my firen kuulumaan ja nautin viimeiset kaksi olutta sateelta suojassa.
Linnan virrassa vanha mies souti sateesta välittämttä, liekkö yrittänyt saada onkeensa niitä kuuluisia mustia kaloja? Mieleeni tuli "vanhus ja meri" romaani. Tämä tilanne tuntui jotenkin epätodelliselta. Paikan yllä leijui Hemingwayn haamu.
Poistuin leirintäalueelta, katsoin vielä taakseni ja oli kuin sekunnin murto-osan olisin nähnyt hevosen selässä miehen , joka stetson päässään olisi nostanut kättä ja hävinnyt metsän uumeniin perässään vanhempi mies kävelykeppi kädessään, sylissään kissa.
Kadun reunassa muuntajakopin vieressä ollut hyypiö oli hävinnyt kuin vuosi 76
Tunsin itseni iloiseksi kun tein tämän nostalgia matkan.