Silta

Koulumatkalla jouduin  ylittämään sillan, jota kutsuttiin "pitkäksi sillaksi" vaikkei se kovin pitkä edes ollut? Ainakin luulen niin. Asuinhan melkein sillan päässä, joten sen ylitys oli jokapäiväistä touhua.

 Sillalla tuli monesti vastaan vanha mies hevosen vetämillä kärryillä. Pikkukaupungin mukulakivikaduilla kopse kaikui talojen seinissä. Ulostekasoja oli sillalla.
 Miljoonatalon ikkunasta kaikui monesti Cliff Richard ja Shadows. Teinityttö istui ikkunassa ja katseli sillan yli kulkevia ihmisiä vai liekkö odottanut sitä oikeaa?
Sillan juurella olevassa puistossa Joel Lehtosen patsas katsoi sillalle päin. Tuolla sillan toisella puolella oli Putkinotko ja "kuolleet omenapuut". Kauas suuren ulapan taakse Joel tähyili"lintukotoaan", jolle hyvästijätön hän teki kauan aikaisemmin. Elettiin 60-lukua.

Sillan toisella puolella Shellin baarissa Meeri lämmitti pannulla lihapiirakkaa lauantai aamuna. Hän tiesi minun tulevan yhtä varmasti kuin kuoleman. Meeri ja minä ystävystyimme. Juttelimme lähinnä minun edellisestä illasta ja siitä kuinka hän jälleen kerran oli pelastava minut viime hetkellä.
Sillan ylitys, se oli "Via Dolorosa" liian monena lauantai aamuna.
Pelastus odotti pienessä baarissa, kukallisten verhojen katveessa Lihapiirakka sinapilla ja ketsupilla, pullo kylmää "Roope" limpparia ( vadelma-kirsikka ) ja jukeboksista Indian Reservation.
Ne olivat niitä viimeisiä viattomuuden rippeitä, jos edes niitäkään. Elettiin 70-lukua.

70- luvun pikkukaupungissa lähes tulkoon kaikki tuntui onnistuvan.  Kaikki ei ehkä ollut säädyllistä, mutta täysin suvereenia  toimintaa. Illat menivät yleensä sillan toisella puolella. Ns keskustassa, jos näin voidaan kutsua noin 5 hehtaarin kokoista aluetta, johon rajoittui kaikki tarpeellinen(Jalkapallokenttä, ravintolat, nuorisotilat, baarit ja ennenkaikkea "mainstreet", jota kiersimme illasta toiseen. Välillä pysähtyen tsiigailee ja taas liikkuu.

Illan päätteeksi sillan yli kotiin snagarin kautta.

Tai Pukinsarven diskoon vetää illan viimeiset.

feels like Gary Cooper

Puikkarilla tanssittiin,

kuunneltiin musaa, pelattiin pingistä , siellä rakastuttiin, siellä koettiin pettymyksiä, mutta tärkeä oli paikka  22.2.1980. 

Sillan länsipäässä oli kaikki tuossa pikkukaupungissa . Kirkkarin luistelukopit ja meidän legendaarinen Koppi-80 kaukalopallo joukkue kuin myös kesäisin City Players futisporukka. Ne molemmat on perustettu tuolla legendaarisella kentällä ja noissa kopeissa on juonittu seuraavan pelin strategiat.

Legendaarinen Viremon Grilli, Gaff grilli, Capero, Possen baari, Vanha Veijari, Linja-autoaseman baari , Korona baari, Musta Pässi, Rautatie aseman baari, San fran disco, Shellin baari, K-Marketin baari, Matka baari, Domi, Hilman kioski. 

Näistä vielä 80-luvulla olleista paikoista ei ole enää kuin muistot  jäljellä. Ainoastaan Capero on vielä, mutta ei sekään enää vanhalla paikallaan.

Elämä oli 80-luvulla länsipuolella siltaa vaikka asunto oli itäpuolella. Aurinko nousi idästä, valaisi länsipuolen pikkukadut ja kujat, joilla vaelsimme aikuisuuden ensiaskeleita.

90-luvun alussa ikä oli jo tehnyt vierailut sillan länsipuolelle vähäisiksi. Kaikki oli muuttunut. Vanhat paikat kadonneet, nuoruuden ystävät muuttaneet eripuolille suomea. Tuo vanha "Villi Länsi" ei ollut enää entisensä. Sillan takainen elämä oli näivettynyt laman kourissa kasaan.

Ei lämmittänyt Meeri enää lihistä lauantai aamuisin kulkijalle, ei ollut kirkkarissa enää meininkiä. 

Ainoastaan joulupäivän "tossupallopelit" vielä veti porukat kasaan edes kerran vuodessa.

2000-luvulle tultaessa kaikki toiminta oli siirtynyt sillan itäpuolelle. Seurahuone, Majakka, Waahto, Häppäri, Castle, Valo, Sarastro, Saimatalo, Pietari Kylliäinen, Rocks, Viiskulman Grilli, Sahram, Zhong guo long, Kahvila Nostalgia, Casino, vohvelikahvila, Hospitz, Linnankrouvi, Perlina di castello, 

Sama vanha silta sai viereensä uuden torisillan 2003, kävelysilta vie turistimassat kesäisin torilta tuon legendaarisen Kirkkarinkentän kupeessa sijaitsevaan Jukka Rintalan näyttelyyn ja Vanha Kansakoulu ravintolaan. Tuohon lapsuuden koulurakennukseen, johon 60-luvun puolessa välissä tennarit vilkkuen kiisin sillan yli.

Ei näy tuota menneiden aikojen tyttöä miljoonatalon ikkunassa, ei kuulu Cliff Richardia. Hävinnyt on vanha Shellin baari. Tilalla on nykyaikainen Hesburgerin ravintola.

Tuo silta on jakanut eri aikakausina toiminnankeskuksen. Silta on edelleen nimeltään "pitkä silta" Eikä se ole edelleenkään niin pitkä.

Nykyäänkin ylitän tuon sillan säännöllisen epäsäännöllisesti, vain hevosen ulostekasat on poissa kaduilta.