Otimme vastaan huoneen1211 ja totesimme huoneen riittävyyden viikonlopuksi.
Morobaarista näkymä pakastettuun tampereeseen teki henkeä salpaavan vaikutelman. Pimeää, valoja sekä huurteisia taloja. Jollain tavalla kiehtovan pelottava näkymä kuin Gotham cityssä. Vain Batmaniä ei näkynyt viitta hulmuten menemässä jossain talojen katoilla, liekkö jäätynyt Laukontorille mustamakkarakojulle?
Istuin pöydässä siemaillen lonkeroa ja katsoin kaukaisuuteen vain todetakseni olevani maailman laidalla onneni kukkuloilla tai ehkä sittenkin jopa niiden yläpuolella oikeassa seurassa oikeaan aikaan.
Tyttäreni uusi majapaikka oli vain kivenheiton päässä hotellilta tai riippuuhan se tietysti heiton pituudesta. Mitä näitä murehtimaan. Näkymä ikkunasta joka tapauksessa keskustaan. silmissäsi
niin aseman torni kuin näsinneulakin
Pakkasessa vaelsimme, minun on myönnettävä, jos kohta mielellämme Tillikkaan perjantai-illalliselle. Vanha ravintolasali, joka oli tullut tutuksi niin monista hienoista hetkistä toivotti sanatonta viestiä tervetuloa.
Kossusnapsi alkuun, vain ruoan sulatuksen kannalta tai lämmikkeeksi. Aivan sama. Se toimi!
Ruoka ja tarjoilu oli sitä samaa huippuluokkaa kuin aina ennenkin. On sentään maailmassa jotain joka ei muutu vaan toimii aina takuu varmasti.
Jossain toisessa baarissa olisi ollut töitäkin tarjolla, mutta eipä meidän seurueesta löytynyt halukkaita "tanssijoita"
Hah Hah!
Pajassa yömyssyt ilman myssyä johdatti
unille pehmeiden vällyjen väliin. Näin unta, että olin suurella hiekkarannalla janoissani ja missään ei ollut ketään eikä mitään. Pelkkää hiekkaa ja merta silmän kantamattomiin. Olin paniikissa, jossain missä ei pitänyt olla ja jano kuristu kurkkua. vaivuin tajuttomana hiekalle ja vedin viime henkäyksiä. Poistuin miesvahvuudesta!
heräsin ja totesin olevani todella kaukana kuolleesta tai edes hiekkarannasta. Kömmin vuoteesta ja raahauduin aamupesuille, kylmä vesi teki hetkestä unohtumattoman niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.
Aamupalalla mustamakkara, pekoni, tampereen rievä ja musta kahvi laittoivat vanhat rattaat huutamaan tien päälle. ja niinpä suuntasimme kohti uutta päivää ja Tammelaa. Tammelassa löytyy myös Gastro pub Praha, jossa seuraavan kerran nautin perinteistä Tsekkiruokaa muutaman Urguelin seurana,
Kirpparilta sensijaan löytyi ikivanhoja vinyyleitä, jopa todellisia löytöjä. Vanhaa Bowieta, Del Shanonia, Tin Machinea ynm. ynm.
Tammelan torin kautta Kyttälän pubissa perinteeksi jo muodostunut lonkero. Sieltä "Naapuri" kuppilaan Teelle, viinille ja raakakeksille. Paikka oli viihtyisä ja myyjät kauniita. Pieni hieno hetki tämän porvarillisen demokratian takana vellovassa
ajassa, jossa kapitalismin kahdet kasvot meitä ajaa satimeen. Viime hetkellä pääsemme tilanteen herroiksi ja jatkamme matkaa.
"Vanhassa Postissa" vanha sai postia retrokaupasta;
!970 vuoden vaalikilpailulipukkeen ja voitot on olleet silloin melkoiset; On rantapalstaa, autoa, rahaa traktoria ynm.
Sain pari vanhaa pinssiä, joista toisessa olikin osuvasti vanhalle chefille Chefin kuva. Piristi päivää entistä enemmän. Taustalla soi Jeff Lynnes Elon hieno "Love and rain"
paikallisen todella lahjakkaan nuoren taiteilijan kortin, joka ei jättänyt arvailuille sijaa, kuka on tämän kortin mallina ollut? Olihan kyseinen nuorimies tyttöni kämppis Joensuun kommuunissa ja tällä hetkellä molemmat asuttavat Tamperetta. Hieno kortti hienolta mieheltä. Tämä on taidetta, joka löytää kunniapaikan myös Jyväskylässä.
Metsokirjastosta löytyi poistomyynnistä Saarikosken "Toipilaan päiväkirjat"
Rankkaa tekstiä, mutta niin nautittavan suoraa ja rehellistä. Loistava löytö.
Seurasipa seinältä meitä itse suuruus Väinö Linna, jonka roolia suomalaisessa kirjallisuudessa voidaan eittämättä pitää suurena ellei yhtenä merkittävimmistä.
Kustaa kolmanteen päivälliselle. Ikkunapaikoilla kuninkaankadun varrella pystyi seuraamaan pakkasessa tarpovia ihmisiä ja nauttimaan hienosta tunnelmasta huippu hyvien ruokien ja juomien kera.
Blues bar Gobi desert canoe clubista tuli tuona 16 tammikuuta 2016 vanhan ehdoton suosikkipaikka. pieni tiivistunnelmainen blues/ rockpaikka. Sattuipa vielä keikka juuri kohdille, joten fiilistelimme hyvän musan parissa illan ja suuntasimme sitten hymyssä suin kohti Tampereen pakkasyötä.
Tuo Blues baari Rautatienkadulla jää varmaan monelta huomaamatta, olenkin iloinen, että tuli löydettyä tämä mesta. Olihan siellä itse Jimi Hendrix seinällä toivottamassa pikaisia näkemisiä taas.
Sunnuntain kruunasi taas kerran vohvelikahvilassa käynti. Kuuma kaakao ja kausivohveli vanhan ajan vanilja jäätelöllä, kermavaahdolla, suolapähkinöilla ja suklaalla. No tätä kai on turhaa selitellä!
Stockmannin kirja-alennusmyynnistä tarttui vielä vanhalle matkaan kotiseutuun ja Olavinlinnaan liittyvä teos "Neidon kyynel"
Viikonloppu oli värikäs sekoitus hyvää ruokaa, juomaa, musiikkia ja ennenkaikkea huippuseuraa.
Näin vanha katsoo jo tulevaisuuteen ja miettii, että mitähän sitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti