You belong to the city

Meillä pakkasta 26 astetta täällä Jyväskylässä, New yorkissa 5 astetta plussan puolella.
Maapallo rullaa radallaan. New yorkista tuli maailmalle suru-uutisia tänä aamuna 19.1.2016.  Eaglesin kitaristi-laulaja Glen Frey on poistunut keskuudestamme.

Se oli sitten se kuuluisa "kolmas lähtijä" vähän ajan sisällä. Ensin meni Lemmy sitten Bowie ja nyt Glen.
Eagles on aina kuulunut vanhan suosikkibändeihin. Taitavaa soittoa, hienoja melodioita ja mielenkiintoisia kertomuksia biiseissä.
oli muuten sama vuosi 1973 kun ensimmäisen Eagles levyn sain kuin Bowien Ziggy Stardustin. Tuolta levylta on vanhan suosikkikappaleena säilynyt näihin päiviin asti "take it easy".

"Come on baby, don,t say maybe" lausetta tuli ehkä joskus nuorempana  käytettyä joissakin tilanteissa.

Aurinko laskee Jyväskylässä, Vielä viime säteillään se valaisee hanget ja nietokset. Tuleeko dysforia aiemman euforian perään? Oikeistaan en haluaisi koskaan käyttää vertauskuvia, mutta kuinka asioita voi verrata ilman niitä?
 Otan kirjan käyn lukemaan. Kissat juoksee ympäri huonetta. Matot on rullalla hetkessä.
Vinyyliltä kuuluu hieno "How long". Politiikot jauhavat paskaa , kokit tekevät ruokaa, taikurit taikoo, mutta kuka tietää totuuden ilman totuutta? Tänään teen makkarakastiketta, tänään vietän iltaa sohvalla, kuuntelen Eaglesia, en mieti huomista, en eilistä, liidän ajatusten kanssa kohti päämäärättömyyttä. takaisin euforian huipulle.

En joudu perumaan sanojani, jos en niitä tuo julki ja ne, jotka tuon, vielä vähemmän. Pihalla leikkivät lapset tietämättä yhteiskunnan huijaavan heitäkin joku päivä. Olen nimittäin perillä tästä asiasta. Ainakin minusta tuntuu siltä. En tiedä. En ole varma haluanko  enää koskaan mennä uimaan, toisaalta eihän sitä täydy nyt päättää?

Matkustin toisen luokan vaunussa Helsinkiin 1978, kuuntelin Eaglesin Hotel Californiaa, poltin Colt tupakkaa ja luin Morgan Kanea. Minulla oli Marimekosta ostettu todella kallis villatakki.( Enhän sitä itse maksanut). Valkoiset koristossut ja Beaversin farkut

Espan puistossa join musta hevonen olutta ja katsoin ohi kulkevia tyttöjä kuinka tyylikkäissä kuteissa ne ohittivat sekä Runebergin patsaan kuin minutkin.
Helsinki tuntui pikkukaupungin pojasta niin suurelle. Ei se kylläkään haitannut. Tiesin kuuluvani kaupunkiin. En maalle, heinäpellolle, jonne isäni minut teini-iässä raahasi. Se oli hirveetä bullshittiä koko jobi.
80-luvulla tv:stä tuli Miami Vice. Ostettiin bleiseri ja löysät pöksyt. Oltiin pikkukaupungin "kuninkaita". Tai ainakin omassa päässämme.

Kai se vaan niin on kuin tuossa biisissä todetaan;
So much has happened, but nothing has changed!

R.I.P Glen Frey
I hope you take it easy up in Hotel California!

Tammikuussa Tampereella

Miljoonat tähdet yllämme näyttivät tietä saapuessamme Tampereelle reilun 20 asteen pakkaseen.
Otimme vastaan huoneen1211 ja totesimme huoneen riittävyyden  viikonlopuksi.
Morobaarista näkymä pakastettuun tampereeseen teki henkeä salpaavan vaikutelman. Pimeää, valoja sekä huurteisia taloja. Jollain tavalla kiehtovan pelottava näkymä kuin Gotham cityssä. Vain Batmaniä ei näkynyt viitta hulmuten menemässä jossain talojen katoilla, liekkö jäätynyt Laukontorille mustamakkarakojulle?

Istuin pöydässä siemaillen lonkeroa ja katsoin kaukaisuuteen vain todetakseni olevani maailman laidalla onneni kukkuloilla tai ehkä sittenkin jopa niiden yläpuolella oikeassa seurassa oikeaan aikaan.

Tyttäreni uusi majapaikka oli vain kivenheiton päässä hotellilta tai riippuuhan se tietysti heiton  pituudesta. Mitä näitä murehtimaan. Näkymä ikkunasta joka tapauksessa keskustaan. silmissäsi
niin aseman torni kuin näsinneulakin



















Pakkasessa vaelsimme, minun on myönnettävä, jos kohta mielellämme Tillikkaan perjantai-illalliselle.  Vanha ravintolasali, joka oli tullut tutuksi niin monista hienoista hetkistä toivotti sanatonta viestiä tervetuloa.
Kossusnapsi alkuun, vain ruoan sulatuksen kannalta tai lämmikkeeksi. Aivan sama. Se toimi!
 Ruoka ja tarjoilu oli sitä samaa huippuluokkaa kuin aina ennenkin. On sentään maailmassa jotain joka ei muutu vaan toimii aina takuu varmasti.

Jossain toisessa baarissa olisi ollut töitäkin tarjolla, mutta eipä meidän seurueesta löytynyt halukkaita "tanssijoita"

Hah Hah!

Pajassa yömyssyt ilman myssyä johdatti
unille pehmeiden vällyjen väliin. Näin unta, että olin suurella hiekkarannalla janoissani ja missään ei ollut ketään eikä mitään. Pelkkää hiekkaa ja merta silmän kantamattomiin. Olin paniikissa, jossain missä ei pitänyt olla ja jano kuristu kurkkua. vaivuin tajuttomana hiekalle ja vedin viime henkäyksiä. Poistuin miesvahvuudesta!

Auringon ensisäteet osuivat huoneen seinään verhonraosta,
 heräsin ja totesin olevani todella kaukana kuolleesta tai edes hiekkarannasta. Kömmin vuoteesta ja raahauduin aamupesuille, kylmä vesi teki hetkestä unohtumattoman niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.






















Aamupalalla mustamakkara, pekoni, tampereen rievä ja musta kahvi laittoivat vanhat rattaat huutamaan tien päälle. ja niinpä suuntasimme kohti uutta päivää ja Tammelaa. Tammelassa löytyy myös Gastro pub Praha, jossa seuraavan kerran nautin perinteistä Tsekkiruokaa muutaman Urguelin seurana,

 Kirpparilta sensijaan löytyi ikivanhoja vinyyleitä, jopa todellisia löytöjä. Vanhaa Bowieta, Del Shanonia, Tin Machinea ynm. ynm.

 Tammelan torin kautta Kyttälän pubissa perinteeksi jo muodostunut lonkero. Sieltä "Naapuri" kuppilaan Teelle, viinille ja raakakeksille. Paikka oli viihtyisä ja myyjät kauniita. Pieni hieno hetki tämän porvarillisen demokratian takana vellovassa
ajassa, jossa kapitalismin kahdet kasvot meitä ajaa satimeen. Viime hetkellä pääsemme tilanteen herroiksi ja jatkamme matkaa.

"Vanhassa Postissa" vanha sai postia retrokaupasta;

!970 vuoden vaalikilpailulipukkeen ja voitot on olleet silloin melkoiset; On rantapalstaa, autoa, rahaa traktoria ynm.
Sain pari vanhaa pinssiä, joista toisessa olikin  osuvasti  vanhalle chefille Chefin kuva. Piristi päivää entistä enemmän. Taustalla soi Jeff Lynnes Elon hieno "Love and rain"

Sain myös
paikallisen todella lahjakkaan nuoren taiteilijan kortin, joka ei jättänyt arvailuille sijaa, kuka on tämän kortin mallina ollut? Olihan kyseinen nuorimies tyttöni kämppis Joensuun kommuunissa ja tällä hetkellä molemmat asuttavat Tamperetta. Hieno kortti hienolta mieheltä. Tämä on taidetta, joka löytää kunniapaikan myös Jyväskylässä.

Metsokirjastosta löytyi poistomyynnistä Saarikosken "Toipilaan päiväkirjat"
Rankkaa tekstiä, mutta niin nautittavan suoraa ja rehellistä. Loistava löytö.

 Seurasipa seinältä meitä itse suuruus Väinö Linna, jonka roolia suomalaisessa kirjallisuudessa voidaan eittämättä pitää suurena ellei yhtenä merkittävimmistä.

Kustaa kolmanteen päivälliselle. Ikkunapaikoilla kuninkaankadun varrella pystyi seuraamaan pakkasessa tarpovia ihmisiä ja nauttimaan hienosta tunnelmasta huippu hyvien ruokien ja juomien kera. 

Blues bar Gobi desert canoe clubista tuli tuona 16 tammikuuta 2016 vanhan ehdoton suosikkipaikka. pieni tiivistunnelmainen blues/ rockpaikka. Sattuipa vielä keikka juuri kohdille, joten fiilistelimme hyvän musan parissa illan ja suuntasimme sitten hymyssä suin kohti Tampereen pakkasyötä.
Tuo Blues baari Rautatienkadulla jää varmaan monelta huomaamatta, olenkin iloinen, että tuli löydettyä tämä mesta. Olihan siellä itse Jimi Hendrix seinällä toivottamassa pikaisia näkemisiä taas.

Sunnuntain kruunasi taas kerran vohvelikahvilassa käynti. Kuuma kaakao ja kausivohveli vanhan ajan vanilja jäätelöllä, kermavaahdolla, suolapähkinöilla ja suklaalla. No tätä kai on turhaa selitellä!

Stockmannin kirja-alennusmyynnistä tarttui vielä  vanhalle matkaan kotiseutuun ja Olavinlinnaan liittyvä teos "Neidon kyynel"

Viikonloppu oli värikäs sekoitus hyvää ruokaa, juomaa, musiikkia ja ennenkaikkea huippuseuraa.

Näin vanha katsoo jo tulevaisuuteen ja miettii, että mitähän sitä?

Kyllä Tampere toimii! Jumalaare!

Can you hear me Major Tom?

David Bowie on kuollut! Tuntuu lähes yhtä pahalle kuin 8.12.1980 kun John Lennon ammuttiin. Olo on kuin joku lähiomainen olisi kuollut.
Bowie minun nuoruuden idoli, jota hän on ollut aina ja tulee olemaan. Niitä viimeisiä SUURIA!
Lukemattomat vinyylit, cd:t, kirjat ja dvd :t,  mitkä hyllystäni löytyy ovat paikkansa ANSAINNEET.
Useat levyt olen myös saanut suoraan saarivaltion levykaupoista niin Lontoosta kuin Bristolistakin, joista tyttäreni on niitä vanhalle Bowie fanille kuskannut.

Tunnisteet

Vuonna 1973 tilasin Suosikin kautta Bowie t-paidan, joka oli "kova" juttu pikku kaupungissa. 

Samana vuonna sain eka Bowie vinyylin Ziggy Stardust, joka räjäytti tajunnan. Siitä lähtien on kyseisen neron levyjä kertynyt hyllyyn melkoinen määrä.

Kun kuulin Major Tomin jättäneen maanpinnan päätin jollain tavoin kunnioittaa suuren taiteilijan muistoa!

Kävinpä noutamassa kaupasta muutaman brittioluen ja tein aidon brittipiiraan ja tietysti taustalla soi Bowie.

Time may change me, but i can,t trace time.

 Bowie oli kameleontti vailla vertaa. Musiikkityyliä oli vuosien varrella useita ja ulkonäkö vaihteli musiikin mukana. Sanomaa löytyi biiseistä enemmän kuin monelta muulta muusikolta yhteensä.

Mahtavia hetkiä on tullut vietettyä Bowien seurassa ja ne muistot onneksi pysyvät. Tietyt biisit ja tietyt ihmiset tai tapahtumat linkittyvät toisiinsa.

No elämä jatkuu, mutta Ziggy ja Starman seuraa meitä sieltä jostakin ja toivoo meidän jatkavan tanssia kadulla!

R.I.P

David

The stars look very different today!