En ole enää vuosiin ollut varma onko aika tänään kypsempi kuin menneinä vuosina, tehdä jotain vielä mieleenpainuvaa. Vaikka olen antautunut elämänpyörään joskus useammallekin kierrokselle niin silti mieli huutaa vielä yhtä kunnon rundia. Vielä kerran kunnian kentille, vielä kerran juhlat pystyyn.
Joskus on hienoa olla" näkymätön". Hienoa olla itsensä armoilla, vailla auttajaa. Kokeilla rajoja. Todeta, että niitä joko on tai sitten ei. Mennä merta edemmäs kalaan, saada muutakin kuin, sitä normaalia joka päiväistä arkea. Ottaa kiinni pienistä asioista, jotka ovatkin hetken päästä niitä juttuja, joita olet kaivannut aina viime Tiistaista lähtien. Sillon, kun olisit tarvinnut neuvoja, auttajaa, ketään ei ollut paikalla, ketään ei näkynyt tai sitten kaikki olivatkin näkymättömiä aivan omasta halustaan.
Kaikki meni niin nopeasti, jotenkin mielikuvat katosivat ajan mukana jonnekin. Emme koskaan saa tietää totuutta mihin nuo hetket katosivat? Mihin hävisi aika, se ilta, kun ravintolassa haisi viina ja halpa hajuvesi, Aika, kun tytön hiukset oli vaaleat kuin vasta satanut lumi, kun kävelitte käsi kädessä kohti tulevaisuutta, joka näkyi kuulaana taivaanrannassa.
Levyautomaatissa soi " Hot Stuff", aallot löi rantaan kovemmin kuin koskaan, taivas salamoi, tuuli vinkui kanjoneissa, sudet ulvoivat täydenkuun loisteessa ja uimakopissa ei ollut kattoa, kaikki vaatteenne kastuivat, mutta se oli hetki, se oli aikaa!
Kun ajatus oli hetkessä, kun hetki oli täynnä ajatuksia. Vapaina sieluina liiditte läpi tulen ja tuulen, vapaina byrokratian, kapitalismin ja vallankäytön ulkopuolella eläen tässä ja nyt ajatuksella.
"Love her madly"
Filosofiaa ja Waltaria "Tellunpuistossa", lonkeroa ilta-auringossa, onnenhetkiä hetkessä,
mutta taas olen "orjana" yhteiskunnan todellisuus, olen juuttunut arkeen, enkä pääse irti.
Itkin pääsemättömyyttäni.
Haaskattua aikaa, voitettua aikaa, hävittyä aikaa, aikaa, joka toistaa itseään päivästä toiseen.
Vaan koitti se päivä, jota osasit odottaa, osasit toivoa.
Tarinassa esiintyy kaksi tornia, mutta kyseessä ei ole Tolkien kertomus!
Paluuseen liittyy aina lähteminen!
Vihdoin olen vapaa arjen arjesta, vapaa menemään.
Suuntaan keulan kohti "retkeä"
Mikkeli tuo päämajasta tunnettu pikkukaupunki etelä savossa antaa alun tälle hienolle vapaudelle,
Pitäähän se käydä "Marskin" patsaalla ensimmäisenä.
Uudet aurinkolasit "vanhalle" Mikkelistä vuosimallia 2015.
Savonlinna tuo saimaan helmi tuo pohjolan Venetsia. Siellä tapaan tuon yli 500 vuotta vanhan ystävän. Hiljaisen, mutta aina niin tiukasti jaloillaan olevan.
Lapsuuden "kotikatu" always on my mind.
Maailman parhaita muikkuja rapuvaahdolla ja juureksilla.
Auringonlasku "kotinurkilla"!
Saimaata näkyvissä!
"Kyrkkä" tuo lapsuuden ja nuoruuden pelikenttä on pakko käydä kattoo.
Kaitsu koira ja "vanha" kohtaavat elohelteiden aikaan 2015
Mahtava on jälleen näkeminen vanhan kotikaupungin kanssa. Monet ne ystävät, jotka kohtaan ja hienoja tarinoita menneiltä ajoilta muistellaan
Mutta niin vaan matka jatkuu.
ja seuraavana "Manse"
Tuo mustanmakkaran, Tapparan ja Juicen kaupunki.
Täällä kaikki sujuu kun vain varoo astumasta "Rotvallin" reunaan.
Kuppila kulmassa päivän ensimmäinen Hartwallin harmaa ja tästä se matka alkaa.
Reissun ensimmäinen Torni, yöpaikkana mitä parhain kaikinpuolin.
Pyhäjärvi kaukana siintää, aurinko paistaa kulkijan kasvoihin, On aika elää, on aika muistaa tärkeät asiat, Todellisuus
Tallipihalla joku huutaa "rukiver!" ja osa porukasta nostaa kätensä. Aidot Pietarilaiset kemut. Suolakurkkuja oikeella tatsilla.
Lounas Koskipuistossa, jälkkäriksi vadelmamuffinseja.
"Moro" baarista taivaanranta näyttää olevan lähempänä kuin ranta. Hienoja maisemia, lämpöä ja kylmiä juomia.
Kustaa 3 suo nälkäiselle hampurilaisen vaikkakin Tampereella. Illaksi "Telakalle", jonka jälkeen "simakin" maistuu.
"Stadissa" meno kesäisen mannermainen, länsimainen vilinä kaduilla ja klubeissa. Kuhinaa kahviloissa, terassit täynnä, puheen sorinaa, sporan ääniä, lokkeja, aurinkoa, laivoja, Kaikkee tätä vain kerran vuodessa, mutta vain lomalla. Tätäkin olen kaivannut kuin .......
Reissun toinen torni löytyy Yrjönkadulta, tuttu paikka vuosien varrelta. Viihtyisä, todella mielenkiintoisen historian omaava paikka, joka toimii aina.
Seahorsen oopperaleipä tulee tarpeeseen. Tässä ei kaivata mitään "michelinin" tähtiä. Tähti on tämä annos ja paikka. Eikä pettänyt taaskaan
Kaivarissa paistaa aurinko kirkkaampana kuin koskaan. Kauppahallista fetakääryleitä, ajatuksia meren äärellä. Ei eilistä, ei huomista, ei mykkejä fraaseja, ei sokeita kiiltokuvia, Palan "taivasta" otan, Palan Shangri La:sta.
Jotenkin päässä soi Queenin 39, se sopii tähän hienoon hetkeen.
Kuumia kesäisiä katuja Espalle, ihmiset näyttävät onnellisilta, aurinko paistaa, Runeberg ja Leino tarkkailevat tilannetta.
Tytöt kulkevat kesämekoissaan, kadulta kuuluu ranskalaisten korkojen kopse. Jäätelö sulaa tötterössä kuin tina kuumassa kauhassa. Turisti kuvaa kaunista tyttöä salaa, tyttö ei tiedä joutuneensa vieraan miehen matkaan.
Bar "Ikkunassa" ihmiset kuin juopuneet kalat akvaariossa. Simon kadulla vanha musta Volga ajaa hitaasti ohitseni. Se tuo elävän muiston jostain 50 vuoden takaa. Serkullani oli täysin samanlainen auto. Kesäisin hän osti minulle banaanilimsaa ja kuunteli , kun Juha Eirto lauloi Tiikerihaita. Ajoimme Volgalla pitkin pöllyäviä hiekkateitä ja tiikerihai kuului pattereilla toimivasta radiosta.
Hetken olen noissa lapsuuden kuumissa kesissä ja mieleni tekee banaanilimsaa. Vaikka sitten "ampiaisen" muodossa.
Vltavassa nuo tutut Prahan sillat on tatuoitu baarin seinään.
Urguell terassilla saa muistot mieleen, sametin pehmeä vaahto kylmän juoman pinnalla tarttuu huuliin samalla kun tuo pehmeän viljan maku täyttää jokaisen makuhermon . Aurinko paistaa, ihmiset juoksevat ohi. Kuka minnekin, minä en juokse, minä nautin elämästä. Ei mua kiinnosta tavaratalojen rullaportaat, ei iltapäivä lehtien otsikot vaan nyt otan sen mikä minulle kuuluu. Juoskaa te muut ja tehkää mitä haluatte. Taustalla kuuluu sopivasti Hurriganesin " bourbon street". Olen tuolla kadulla nyt.
I'm so glad I'm on
Bourbon Street...All the people smoke outside
Everything is keeping high
Mr Breatless tykittää rokkia yöhön Tornin kesäpihalla, Porukka on aivan pähkinöinä. Ikimuistoisia hetkiä, joita tulen kaipaamaan talven pimeinä tunteina.
Laiva saapuu satamaan, loputtoman pitkiä käytäviä toisen perään. voiko ihmisiä pakottaa kulkemaan noin pitkää matkaa kuumassa putkessa? Ilmeisesti voi! No jano kasvaa kulkiessa kohti maaliviivaa. "Maalissa" ei kyllä ole hirveän voittaja fiilis vaan kuuma kuin per...!
Tutut kadut, tutut rannat, näitä katuja kuljen kohti ensimmäistä keidasta.
Tosiasia on myös se, että älä vaihda hyvää ruokapaikkaa koskaan, Koska asia joko toimii tai sitten ei!
Talu korts toimii!
Tuo jo legendaarinen Wienerleike on takuuvarma ollut "vanhalle" jo useita vuosia.
Jossakin mielenperukoilla tajuan reissun käyvän vähiin, Se tapahtuu aina loppumetreillä, tajuat syksyn saapuvan ehkä jo seuraavasta kulmasta. "Nyt on elokuu ja minä olen viljaa"
Silloin ostan uuden villapaidan, ostan syksyn värisen paidan. Puen sen päälle ylpeänä, menen metsään ja katson syksyn värejä. Mutta sitä ennen.....
Otan vielä yhden ison Roy Orbisonille!
