Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, lähden suunnistamaan kohti yläkaupunkia. Käyn moikkaamassa vanhaa kaveria divarissa, ostan Charles Bukowskin "Lounaalla". Nautin kylmän oluen alla koivupuun lounaispuistossa ja ravitsen sieluani tarpeelliseksi olevalla määrällä tuota nerokasta kirjallisuutta, joka oikeina määrinä nautittuna tekee mielen virkeäksi ja saa sielun huutamaan hoosiannaa.
Onko koko yhteiskunta ulkoistanut ajattelunsa, kun omia mielipiteitä ei ole tai sitten niitä ei uskalleta ilmaista? Todella outoa porukkaa laahustaa silmät päässä seisoen pitkin katuja ilman minkäänlaista päämäärää tai edes sen suunnitelmaa. 8-16 töissä, salille, kotiin, salaattia ja muuta turhan päiväistä kanin ruokaa aikuiset ihmiset puputtaa ja sitten ihmetellään vuosien päästä kun elämä meni kuin yöjuna ohi, kerkeämättä kissaa sanoa. Ehkä englanniksi kerkeää "Cat".
Tänään on tasan 45 vuotta The Beatlesin " Let it be" albumin julkaisusta, aion pyhittää tämän päivän Beatlesille ja kuunnella korvat soikeiksi hienoja melodioita ja sanomaa, joka koskettaa yhä edelleen.
Törmään muutamaan entiseen työkaveriin. Tässä tapauksessa en käytä sanaa vanhaan työkaveriin, koska kyseessä on nuorehkoja kauniimman sukupuolen edustajia, jotka "tappavat" aikaa terrassilla. Tai eihän ne sitä aikaa tapa vaan enemminkin antavat ajan viedä, tilanteen kuljettaa.
Ostan pullon saksalaista puolikuivaa Rieslingia ja kolme pakettia kahvia. Outoa ostaa kolme pakettia kahvia kerralla. Toisaalta hyvinkin persoonallinen ratkaisu loman viimeisenä päivänä. Enkä varmasti toista tuota episodia ehkä koskaan. Ehkä!!
Eilen Suomi voitti Slovenian 4-0 jääkiekossa. En jaksa innostua enää moisesta asiasta. Aivan sama!
Käyn veikkaamassa, pelaan pienillä panoksilla, sillä pelkään jos voittaisin paljon rahaa niin hävittäisin elämäni ja kaikki tällaiset päivät.
Aion tehdä äitienpäiväksi ehkä maailman parhaan Tiramisun.
Kävin ostamassa vaimolleni äitienpäivä lahjan vaikka hän ei olekaan minun äitini, eikä toisaalta mitään sukua ja silti asuu meillä. Onneksi asuu, se saa "vanhan" pysymään oikealla kurssilla. Enkä eksy sumussa öisille ulapoille, huhuilemaan aikoja menneitä vaan pysyn turvallisesti kotisatamassa. Ankkurissa ja samalla kurissa. Se on oikein tällaiselle vanhalle miehelle!
Linja-auto ajaa ohi, lähes jokaisella matkustajalla on jonkin näköinen vempain käsissä. On puhelinta, tablettia ja vehkeitä joita vanha ei edes tiedä nimeltään. Tuntuu, että tämä sukupolvi on ottanut aamulla väärän tabletin. Katsokaa maisemia, eläkää ja nauttikaa normaalista elämästä eikä mistään virtuaalitodellisuudesta. Ja onko se nyt pakko tietää missä se kaveri just nyt on? Pelottaako kohdata todellisuus sellaisena kuin se on?
Mormoonipojat tulevat vastaan ja sanovat terve huonolla suomella, mutta sanovat kuitenkin. Näyttävät hyvinkin onnellisilta. On hienoa nähdä onnellisia ihmisiä. Liikaa tulee vastaan ihmisiä joilla on niinsanotusti kasvanut tatti otsaan.
Tällaiset päivät ovat kuin unta tai kangastusta autiomaassa. Kaikki näyttäytyy kirkkaana loisteena tyhjissä kehyksissä.
Otan oluen ja käyn valmistamaan Oskarinleipää.
8.5.2015 oli hyvä päivä viettää vapaata
