perjantai 28. elokuuta 2015

Kaljalla Roy Orbisonin kanssa








En ole enää vuosiin ollut varma onko aika tänään kypsempi kuin menneinä vuosina, tehdä jotain vielä mieleenpainuvaa. Vaikka olen antautunut elämänpyörään joskus useammallekin kierrokselle niin silti mieli huutaa vielä yhtä kunnon rundia. Vielä kerran kunnian kentille, vielä kerran juhlat pystyyn.
Joskus on hienoa olla" näkymätön". Hienoa olla itsensä armoilla, vailla auttajaa. Kokeilla rajoja. Todeta, että niitä joko on tai sitten ei. Mennä merta edemmäs kalaan, saada muutakin kuin, sitä normaalia joka päiväistä arkea. Ottaa kiinni pienistä asioista, jotka ovatkin hetken päästä niitä juttuja, joita olet kaivannut aina viime Tiistaista lähtien. Sillon, kun olisit tarvinnut neuvoja, auttajaa, ketään ei ollut paikalla, ketään ei näkynyt tai sitten kaikki olivatkin näkymättömiä aivan omasta halustaan.

Kaikki meni niin nopeasti, jotenkin mielikuvat katosivat ajan mukana jonnekin. Emme koskaan saa tietää totuutta mihin nuo hetket katosivat? Mihin hävisi aika, se ilta, kun ravintolassa haisi viina ja halpa hajuvesi,  Aika, kun tytön hiukset oli vaaleat kuin vasta satanut lumi, kun kävelitte käsi kädessä kohti tulevaisuutta, joka näkyi kuulaana taivaanrannassa.
 Levyautomaatissa soi " Hot Stuff", aallot löi rantaan kovemmin kuin koskaan, taivas salamoi, tuuli vinkui kanjoneissa, sudet ulvoivat täydenkuun loisteessa ja uimakopissa ei ollut kattoa, kaikki vaatteenne kastuivat, mutta se oli hetki, se oli aikaa!

Kun ajatus oli hetkessä, kun hetki oli täynnä ajatuksia. Vapaina sieluina liiditte läpi tulen ja tuulen, vapaina byrokratian, kapitalismin ja vallankäytön ulkopuolella eläen tässä ja nyt ajatuksella.
"Love her madly"

Filosofiaa ja Waltaria "Tellunpuistossa", lonkeroa ilta-auringossa, onnenhetkiä hetkessä,



 mutta taas olen "orjana" yhteiskunnan todellisuus, olen juuttunut arkeen, enkä pääse irti.
Itkin pääsemättömyyttäni.
Haaskattua aikaa, voitettua aikaa, hävittyä aikaa, aikaa, joka toistaa itseään päivästä toiseen.

Vaan koitti se päivä, jota osasit odottaa, osasit toivoa.
Tarinassa esiintyy kaksi tornia, mutta kyseessä ei ole Tolkien kertomus!

Paluuseen liittyy aina lähteminen!
Vihdoin olen vapaa arjen arjesta, vapaa menemään.
Suuntaan keulan kohti "retkeä"
Mikkeli tuo päämajasta tunnettu pikkukaupunki etelä savossa antaa alun tälle hienolle vapaudelle,
Pitäähän se käydä "Marskin" patsaalla ensimmäisenä.


Uudet aurinkolasit "vanhalle" Mikkelistä vuosimallia 2015.





Savonlinna tuo saimaan helmi tuo pohjolan Venetsia.  Siellä tapaan tuon yli 500 vuotta vanhan ystävän. Hiljaisen, mutta aina niin tiukasti jaloillaan olevan.








Lapsuuden "kotikatu" always on my mind.


Maailman parhaita muikkuja rapuvaahdolla ja juureksilla.




Auringonlasku "kotinurkilla"!



Saimaata näkyvissä!




"Kyrkkä" tuo lapsuuden ja nuoruuden pelikenttä on pakko käydä kattoo.


Kaitsu koira ja "vanha" kohtaavat elohelteiden aikaan 2015




Mahtava on jälleen näkeminen vanhan kotikaupungin kanssa. Monet  ne ystävät, jotka kohtaan ja hienoja tarinoita menneiltä ajoilta muistellaan
Mutta niin vaan matka jatkuu.





ja seuraavana "Manse"
Tuo mustanmakkaran, Tapparan ja Juicen kaupunki.
Täällä kaikki sujuu kun vain varoo astumasta "Rotvallin" reunaan.

Kuppila kulmassa päivän ensimmäinen Hartwallin harmaa ja tästä se matka alkaa.





Reissun ensimmäinen Torni, yöpaikkana mitä parhain kaikinpuolin.


Pyynikin rinne on pitkä, mutta loiva kuin hitaasti tappava tauti, johon ainoa lääke on munkki kahvit.




Pyhäjärvi kaukana siintää, aurinko paistaa kulkijan kasvoihin, On aika elää, on aika muistaa  tärkeät asiat, Todellisuus

Tallipihalla joku huutaa "rukiver!" ja osa porukasta nostaa kätensä. Aidot Pietarilaiset kemut. Suolakurkkuja oikeella tatsilla.
Lounas Koskipuistossa, jälkkäriksi vadelmamuffinseja.






"Moro" baarista taivaanranta näyttää olevan lähempänä kuin ranta. Hienoja maisemia, lämpöä ja kylmiä juomia.






Kustaa 3 suo nälkäiselle hampurilaisen vaikkakin Tampereella. Illaksi "Telakalle", jonka jälkeen "simakin"  maistuu.



  Tammerkoski jää odottamaan seuraavaa tapaamistamme yhtä hienona kuin aina ennenkin. Magneetin lailla se vaan vetää useita kertoja vuodessa luokseen.




"Stadissa" meno kesäisen mannermainen, länsimainen vilinä kaduilla ja klubeissa. Kuhinaa kahviloissa, terassit täynnä, puheen sorinaa, sporan ääniä, lokkeja, aurinkoa, laivoja, Kaikkee tätä vain kerran vuodessa, mutta vain lomalla. Tätäkin olen kaivannut kuin .......

Reissun toinen torni löytyy Yrjönkadulta, tuttu paikka vuosien varrelta. Viihtyisä, todella mielenkiintoisen historian omaava paikka, joka toimii aina.





 Seahorsen oopperaleipä tulee tarpeeseen. Tässä ei kaivata mitään "michelinin" tähtiä. Tähti on tämä annos ja paikka. Eikä pettänyt taaskaan




 Kaivarissa paistaa aurinko kirkkaampana kuin koskaan. Kauppahallista fetakääryleitä, ajatuksia meren äärellä.  Ei eilistä, ei huomista, ei mykkejä fraaseja, ei sokeita kiiltokuvia,  Palan "taivasta" otan, Palan  Shangri La:sta.
Jotenkin päässä soi Queenin 39, se sopii tähän hienoon hetkeen.








Kuumia kesäisiä katuja Espalle, ihmiset näyttävät onnellisilta, aurinko paistaa, Runeberg ja Leino tarkkailevat tilannetta.


 Tytöt kulkevat kesämekoissaan, kadulta kuuluu ranskalaisten korkojen kopse. Jäätelö sulaa tötterössä kuin tina kuumassa kauhassa. Turisti kuvaa kaunista tyttöä salaa, tyttö ei tiedä joutuneensa vieraan miehen matkaan.
Bar "Ikkunassa" ihmiset kuin juopuneet kalat akvaariossa. Simon kadulla vanha musta Volga ajaa hitaasti ohitseni. Se tuo elävän muiston jostain 50 vuoden takaa. Serkullani oli täysin samanlainen auto. Kesäisin hän osti minulle banaanilimsaa ja kuunteli , kun Juha Eirto lauloi Tiikerihaita. Ajoimme Volgalla pitkin pöllyäviä hiekkateitä ja tiikerihai kuului pattereilla toimivasta radiosta.
Hetken olen noissa lapsuuden kuumissa kesissä ja mieleni tekee banaanilimsaa. Vaikka sitten "ampiaisen" muodossa.


Vltavassa nuo tutut Prahan sillat on tatuoitu baarin seinään.




 Urguell terassilla saa muistot mieleen, sametin pehmeä vaahto kylmän juoman pinnalla tarttuu huuliin samalla kun tuo pehmeän viljan maku täyttää jokaisen makuhermon . Aurinko paistaa, ihmiset juoksevat ohi. Kuka minnekin, minä en juokse, minä nautin elämästä. Ei mua kiinnosta tavaratalojen rullaportaat, ei iltapäivä lehtien otsikot vaan nyt otan sen mikä minulle kuuluu. Juoskaa te muut ja tehkää mitä haluatte. Taustalla kuuluu sopivasti Hurriganesin " bourbon street". Olen tuolla kadulla nyt.




I'm so glad I'm on
Bourbon Street...
All the people smoke outside
Everything is keeping high

Mr Breatless tykittää rokkia yöhön Tornin kesäpihalla, Porukka on aivan pähkinöinä. Ikimuistoisia hetkiä, joita tulen kaipaamaan talven pimeinä tunteina.




 Jossain suomenlahdella " vanha" nauttii elämästä ja päivän ensimmäisestä energiajuomasta.


Laiva saapuu satamaan, loputtoman pitkiä käytäviä toisen perään. voiko ihmisiä pakottaa kulkemaan noin pitkää matkaa kuumassa putkessa? Ilmeisesti voi! No jano kasvaa kulkiessa kohti maaliviivaa. "Maalissa" ei kyllä ole hirveän voittaja fiilis vaan kuuma kuin per...!
Tutut kadut, tutut rannat, näitä katuja kuljen kohti ensimmäistä keidasta.
Tosiasia on myös se, että älä vaihda hyvää ruokapaikkaa koskaan, Koska asia joko toimii tai sitten ei!
Talu korts toimii!
Tuo jo legendaarinen Wienerleike on takuuvarma ollut "vanhalle" jo useita vuosia.







Tallinna on hieno kaupunki varsinkin kesällä, mutta auringonlaskuun päättyy tämäkin retki.


Jossakin mielenperukoilla tajuan reissun käyvän vähiin, Se tapahtuu aina loppumetreillä, tajuat syksyn saapuvan ehkä jo seuraavasta kulmasta. "Nyt on elokuu ja minä olen viljaa"




 Silloin ostan uuden villapaidan, ostan syksyn värisen paidan. Puen sen päälle ylpeänä, menen metsään ja katson syksyn värejä. Mutta sitä ennen.....



Otan vielä yhden ison Roy Orbisonille!


perjantai 8. toukokuuta 2015

Kahdeksas Toukokuuta

Olo on oudon pirteä, vaikkakin eilen tuli valvottua luvattoman pitkään. Toisaalta onko niitä lupia kyselty oikeastaan koskaan ja mihinkään.
 Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, lähden suunnistamaan kohti yläkaupunkia. Käyn moikkaamassa vanhaa kaveria divarissa, ostan Charles Bukowskin "Lounaalla". Nautin kylmän oluen alla koivupuun lounaispuistossa ja ravitsen sieluani tarpeelliseksi olevalla määrällä tuota nerokasta kirjallisuutta, joka oikeina määrinä nautittuna tekee mielen virkeäksi ja saa sielun huutamaan hoosiannaa.

Onko koko yhteiskunta ulkoistanut ajattelunsa, kun omia mielipiteitä ei ole tai sitten niitä ei uskalleta ilmaista? Todella outoa porukkaa laahustaa silmät päässä seisoen pitkin katuja ilman minkäänlaista päämäärää tai edes sen suunnitelmaa. 8-16 töissä, salille, kotiin, salaattia ja muuta turhan päiväistä kanin ruokaa aikuiset ihmiset puputtaa ja sitten ihmetellään vuosien päästä kun elämä meni kuin yöjuna ohi, kerkeämättä kissaa sanoa. Ehkä englanniksi kerkeää "Cat".

Tänään on tasan 45 vuotta The Beatlesin " Let it be" albumin  julkaisusta, aion pyhittää tämän päivän Beatlesille ja kuunnella korvat soikeiksi hienoja melodioita ja sanomaa, joka koskettaa yhä edelleen.



Törmään muutamaan entiseen työkaveriin. Tässä tapauksessa en käytä sanaa vanhaan työkaveriin, koska kyseessä on nuorehkoja kauniimman sukupuolen edustajia, jotka "tappavat" aikaa terrassilla. Tai eihän ne sitä aikaa tapa vaan enemminkin antavat ajan viedä, tilanteen kuljettaa.

Ostan pullon saksalaista puolikuivaa Rieslingia ja kolme pakettia kahvia. Outoa ostaa kolme pakettia kahvia kerralla. Toisaalta hyvinkin persoonallinen ratkaisu loman viimeisenä päivänä. Enkä varmasti toista tuota episodia ehkä koskaan. Ehkä!!

Eilen Suomi voitti Slovenian 4-0 jääkiekossa. En jaksa innostua enää moisesta asiasta. Aivan sama!

Helvetti, että yhteiskunta on vajonnut tämän markkinatalouden mukana tylsään kanjoniin, jossa kaikki pyörii rahan ympärillä. Ostamaan, kuluttamaan ja taas kuluttamaan. Missä on vanhat hyvät ajat, kun asiat toimivat vähälläkin rahalla tai sitten ilmankin. Baareissa viina oli halpaa,  Ne olivat täynnä ihmisiä. Porukka osasi juoda kuin miehet, ei imeskelty mitään "hörhelö" drinkkejä tai lipitetty jotain siidereitä. Juotiin ja snagarilla matsattiin, iskettiin naiset, puhuttiin muustakin kuin golfista tai facebookista. Se oli elämää. Se oli hienoa aikaa, mutta nämä nykyajan peruspellet ajaa sillä tuliterällä autolla  golfkentälle ja slipoveri päällä 40 asteen helteessä lyövät paikallaan olevaa palloa pitkin peltoja ja tämä on kuulema urheilua?

Käyn veikkaamassa, pelaan pienillä panoksilla, sillä pelkään jos voittaisin paljon rahaa niin hävittäisin elämäni ja kaikki tällaiset päivät.

Aion tehdä äitienpäiväksi ehkä maailman parhaan Tiramisun.
 Kävin ostamassa vaimolleni äitienpäivä lahjan vaikka hän ei olekaan minun äitini, eikä toisaalta mitään sukua ja silti asuu meillä. Onneksi asuu, se saa "vanhan" pysymään oikealla kurssilla. Enkä eksy sumussa öisille ulapoille, huhuilemaan aikoja menneitä vaan pysyn turvallisesti kotisatamassa. Ankkurissa ja samalla kurissa. Se on oikein tällaiselle vanhalle miehelle!

Linja-auto ajaa ohi, lähes jokaisella matkustajalla on jonkin näköinen vempain käsissä. On puhelinta, tablettia ja vehkeitä joita vanha ei edes tiedä nimeltään. Tuntuu, että tämä sukupolvi on ottanut aamulla väärän tabletin. Katsokaa maisemia, eläkää ja nauttikaa normaalista elämästä eikä mistään virtuaalitodellisuudesta. Ja onko se nyt pakko tietää missä se kaveri just nyt on? Pelottaako kohdata todellisuus sellaisena kuin se on?

Mormoonipojat tulevat vastaan ja sanovat terve huonolla suomella, mutta sanovat kuitenkin. Näyttävät hyvinkin onnellisilta. On hienoa nähdä onnellisia ihmisiä. Liikaa tulee vastaan ihmisiä joilla on niinsanotusti kasvanut tatti otsaan.

Tällaiset päivät ovat kuin unta tai kangastusta autiomaassa. Kaikki näyttäytyy kirkkaana loisteena tyhjissä kehyksissä.

Otan oluen ja käyn valmistamaan Oskarinleipää.
8.5.2015 oli hyvä päivä viettää vapaata


maanantai 4. toukokuuta 2015

Keski-suomen maakuntaviiri

Niin mieli keveänä liekehtii, niin käänteentekevä hetki tuo vappu on. Enpä ollut vuosien varrella vielä kyllästynyt tuohon kevään juhlaan, kesän alkuun.
Niin levottomaksi tekee tuo aika "vanhan". Tekee mieli vielä kerran näyttää itselle, että peli on kesken, vielä on jotain tehtävissä.

Niinpä pakkasin kaiken tarpeellisen, jota ei ollut paljoa, mukaani!
Pakko oli päästä pois tästä kylästä, edes vapuksi.  "Get out of Denver baby go"!


Auto vei tietä ylös, tietä alas, mutkitteli pitkin maalaismaisemaa vain syvät ojat tien molemmin puolin erottaen meidät pelloista, jotka vielä harmaina näyttivät odottavan kasvukautta kuin "vanha" kylmää olutta.
 Vihdoinkin silmä erotti tutun maiseman, olin päässyt perille. Siispä vappu meitä vieköön vaan ei piru periköön.
Siispä tästä alkakoon:
"Vanhemman valtiomiehen" tavoin vietetty vanhoillinen vappu Joensuussa tai ainakin hymy suupielissä ja paiste Pielisjoessa:

Auringonsäteet Pielisjoessa,
Rantakoivikko humisee aamutuulessa.
Tyhjät skumppapullot rantapuistikossa.
Täällä maaseudun avaruudessa kaukana suurista kaupungeista, kirkkaista valoista,
täällä luodaan aitoa vappua vapaasti.

Sydämiin kaiverretut nimikirjaimet.
Karannut ilmapallo aurinkoisessa aamussa.
Totuus Toripubissa, laulua lavalla.
Sillä aidolla tavalla.

Työväenlauluja tunteella,
Muistoja menneisyydestä.
Gloriaa Gloriassa,
Kulttuuria ja kahvia Laiturilla.



Hostinassa muutakin kuin piimää linnassa.              
Salatut sävelet Sointulassa,
lainatut Lailassa.








Neonvaloja Niinivaarassa,
ne on valoja vapulle.
Valoja vapaudelle.



Täällä sateenkaari päättyy nakkikioskille.

Niin oli vesi alhaalla Pielisjoessa, niin oli katu kuiva kulkea.
Niin oli mieli kepeä, niin oli matka nähtävä.


Lumous on poissa,
mutta näitä hetkiä muistelen mielelläni, päähäni ne painan kuin kokkihatun menneinä vuosina.
Täällä ei liehu keski-suomen maakuntaviiri.

"Good rockin tonight"









lauantai 14. maaliskuuta 2015

Lukemattomat luvut

Herään 7.15 kukonlauluun kuulumattomaan.  Liekkö karhukopla ryöstänyt kukon samalla kun yrittivät ryöstää Roopen rahasäiliötä? No, aivan sama! Olen hengissä ja raahaudun keittiöön, keitän kupillisen kahvia ja kuuntelen  merisään. Ehkä sittenkin saamme yhteyden emälaivaan, ehkä sittenkin pääsemme perille. Tai huuhtoudumme sanattomille saarille, lukemattomille luodoille?
Tartun Waltariin ja ajaudun mielikuvitusten merille.

Tänä vuonna aion humaltua kirjoista vieläkin enenevässä määrin, aion myös luoda elämääni enemmän draaman kaarta, aion kokea jotain ennenlukematonta lukemattoman määrän. Aurinkoa odotellessa aloitellaan niin uutta blogia kuin uutta vuottakin!



Siispä onkin parasta kerätä tähän kaikki vuonna 2015 lukemani kirjat. Lisäillään niitä vuoden varrella ja katsotaan vuoden lopussa, mitä sitä tuli luettua? Ainakin osa tuon vuoden helmistä.

-Peter Ames Carlin: Bruce
-Petri Laukka: Remu ja Hurriganes Kekkoslovakiassa
-Joel Mciver: Motorhead
-Keijo Siekkinen: Jäähyväiset rakkaudelle
-Jim Morrison: Jumalat ja uudet olennot
-Mika Waltari: Kiinalainen kissa
-Kjell Westö: Älä kulje yöhön yksin
-Ernst Hemingway: Kirjava satama
-Kurt Nuotio: Karvainen rahastaja
-Pekka Laiho: Poika ja kapakkasaatana
-Johanna Catani: Syömään vai Drinkille, suomalaista ravintolakulttuuria
-Mika Waltari: Feniks onnellinen
-Ari Whlsten: Kosteiden mestojen balladi
-Hannu Salama: Lokakuun päiviä
-Nikolai Gogol: Kuolleet sielut
-Alpo Ruuth: Naimisiin
-Mika Waltari: Komissaario Palmun erehdys
-Juhani Mäkelä: Stadi on buli, mutta snadi
-Jann S. Wenner: Gonzo Hunter S. Thompsonin elämä
-Ville Kivimäki: Murtuneet mielet
-Juhani Aho: Lastuja
-John Steinbeck. Ystävyyden talo
-Jorma Ojaharju: Tämä elomme riemu ja rikkaus
-Rokin kolme vuosikymmentä
-Yhdet vielä; baarikärpäset kertovat
-Juha Partanen. Cyrano ja hullu koira
-Sinikka Salokorpi: Pölysokeriin piilotettu onni
-Antti Tuuri Bospor Express
-Pasi Jääskeläinen; Harjukaupungin salakäytävät
-Charles Bukowski; Lounaalla
-Alpo Ruuth; Maailman loppu
-Osmo Hormia;Matkalaulu
-Hellevi Takkinen; Harmaa Sinipiika
-A.J.Liebling: Pariisin välipaloja
-Philippe Delerm; Ensimmäinen siemaus olutta
-Väinö Riikkilä; Pertsa ja Kilu
-John Steinbeck; Matka Charleyn kanssa
-Linna ja maakunta
-James Bowen: Katukatti Bob
-Antti Heikkinen:Turjailija
-Tommi Liimatta:Jeppis
-Lasse Halme: Ollaan ihmisiksi
-Neil young: Long may you run
-Mika Waltari:Valtakunnan salaisuus
-Katja Kettu: Kätilö
-Pentti Haanpää: Noitaympyrä
-Hannu Mäkelä: Elävät ja kuolleet